Kuvanveisto tekniikat – haastetta harrastajille


Meistä usea on oppinut jonkin verran veistotaidetta kouluvuosina saven, puun, ja vaikkapa paperimassalla leikkimisen parissa. Moni jatkaa harrastustaan pisteeseen, jossa he pystyvät muotoilemaan savesta koriste- ja käyttöesineitä mökille käytettäväksi. Mitäs sitten on tarjolla niille, jotka kaipaavat veistosten tekoon uusia ulottuvuuksia ja haasteita? Inspiraatiota voi etsiä vaikkapa historiallisista pronssi- ja marmori patsaista, ja niiden valmistamiseen tarvittavista tekniikoista.

Kaunis kova kivi

Kiven kaivertaminen on yksi vanhimmista veistostaiteen tekniikoista, ja materiaalin kaivertamisen vaikeus teki kuvanveistäjän ammatista historiallisesti haastavan ja kunnioitetun. Kivityyppejä on useita, ja käytetty materiaali on vaihdellut huomattavasti alueiden välillä. Moni tunnistaa varmasti marmorin, alapasterin, ja kalkkikiven ihmishahmojen materiaalina. Kiven veistossa on käytetty kautta historian hyväksi myös arvokkaita mineraaleja kuten jadea, onyxia, ja kristallia. Vahva graniitti on myös suosittua kaiverrus kiveä, mutta se vaatii kovuutensa vuoksi kaivertajalta huomattavaa ammattitaitoa.

Kiven kaiverrus on haastavaa hommaa, ja pienikin virhe saattaa tuhota teoksen loppumetreillä täydellisesti. Taiteilija valitsee kiven teokselleen, ja päättää sen muodon ja koon perusteella mikä on hänen lopullinen suunnitelmansa. Hän voi työskennellä joko suoraan kiveen, pelkkien piirrosmallien tuella, tai suunnitellen veistoksen ensiksi helpommasta materiaalista, kuten savesta.

Taiteilija aloittaa usein kivi inspiraationaan, ja nakuttelee aluksi isompia paloja kivestä lattialle, saadakseen esille summittaisen muodon veistokselle.Tämän vaiheen jälkeen taiteilija ottaa käyttöönsä hienostuneemmat välineet, hidastaa työ rytminsä, ja alkaa veistämään yksityiskohtia esille kivestä. Viimeisenä loppu silauksena taiteilija kiillottaa, ja raspaa kiveä tuodakseen lopullisen muodon ja haluamansa pinnan esille. Kivenveisto kannattaa aloittaa ammattilaisten valvonnassa, sillä kovan materiaalin ja terävien välineiden yhdistelmä aiheuttaa helposti onnettomuuksia.

Pronssin valuu

Yksi historiallisesti perinteisistä veistos tekniikoista on hahmojen valaminen pronssiin. Pronssi kestää ajan patinan, mutta sen sileä pinta myös tallentaa herkästi valajan taiteelliset tarkoitukset. Valuu eroaa tekniikkana huomattavasti veistosta, ja siinä missä kiveä lohkiva taiteilija etsii itse materiaalista merkitystä taideteokselleen, valaja on tehnyt nämä päätökset huomattavasti aikaisemmin muotin valmistusvaiheessa.

Pronssin valuu

Pronssi on kätevä materiaali siitä syystä, että se leviääkö juuri ennen asettumistaan hieman, mikä mahdollistaa muotin täydellisen täyttämisen, ja sen kaikkien yksityiskohtien kopioimisen. Metalli myös kutistuu hieman täysin kylmetessään, mikä puolestaan helpottaa sen muotista irrottamista. Pronssipatsaat ovat lähes hajoittamattoman kovia, mikä on myös osaltaan vaikuttanut niiden historialliseen suosioon. Sekä painavat patsaat että niiden ohuet ilmassa roikkuvat yksityiskohdat pysyvät lohkeamattomina vuosisadat, jos ei tuhannet.

Pronssin valuu vaatii useita ammattitaitoja, ja välineitä joita löytyy vain tarkoituksenmukaisilta pajoilta. Prosessi alkaa usein täysi kokoisen mallin valmistuksesta, materiaalina savi tai sen tyyppiset synteettiset tuotteet. Tämän perusteella valmistetaan ulkokuoren muotoinen kipsimuotti, josta taas puolestaan valetaan vaha muotti. Sula pronssi kaadetaan tähän muottiin, joka poistetaan vasta pronssin jäähdyttyä. Suuremmat pronssipatsaat valetaan usein ontoiksi, kun taas pienemmät saattavat olla läpi valettuja.

Taiteilijasta itsestään on kiinni haluaako hän valmistaa vain yhden muotin joka tuhoutuu patsaan valmistuessa, vaiko tehdä vaha muotista negatiivi kopion esimerkiksi silikonista. Ensimmäinen vaihtoehto tekee patsaasta uniikin, kun taas silikooni negatiivi tarkoittaa että hän voi valaa teoksestaan rajattoman määrän kopioita.

Valun jälkeen pronssipatsaat yleensä patinoidaan huolellisesti. Tällä tarkoitetaan patsaan pinnan käsittelyä hapon ja kemikaalein. Tämän prosessin kautta taiteilija pystyy vaikuttamaan patsaan pinnan väreihin, ja vaikutukseen jonka ne antavat sen katsojalle.

Pronssin lisäksi patsaita voidaan valaa lähes mistä tahansa materiaaleista jotka ovat nestemäisiä korkeassa lämpö pisteessä, mutta kovettuvat jäähdyttyään. Eri metallit ovat suosittuja niiden kestävyydestä johtuen, mutta modernien taiteilijoiden käytössä ovat myös erityyppiset kumit ja muovit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *