Ympäristötaide


Ympäristötaide on laaja käsite, joka kätkee sisälleen ympäristöä hyväksikäyttäviä taideteoksia, sekä poliittisesti ympäristön puolesta puhuvia näyttelyitä. Vaikka taidetta on luotu luonnollisiin ympäristöihin kautta aikojen, varsinaisesti tämä taiteen muoto on kohonnut nyky arvoonsa 70-luvulta lähtien. Suuntauksen vahvistumiseen ovat vaikuttaneet huolenaiheet ilmatilan muutoksesta, sekä muut ekologiset katastrofit, sekä taiteilijoiden kaipuu takaisin suuren yleisön pariin suljetuista studioista ja näyttelytiloista.

Ympäristötaiteen historia

Ihminen on taiteillut ympäristöönsä aina ihmiskunnan historian alkuajoista saakka. Luolamiesten seinämaalaukset voidaan laajasti ajateltuna käsittää ympäristötaiteeksi, samoin kuin myös esimerkiksi Egyptin suuret sfinksit.

Ympäristötaide nykymuodossaan alkoi nostaa päätään taidemaailmassa 60- ja 70-luvun kapinallisten taiteilijoiden keskuudessa. Varhaisimmat tilataide teokset olivat tiettyyn tilaan liittyviä patsaita ja veistoksia, joiden tarkoituksena oli herättää keskustelua veistoksen muodosta ja tarkoitusperistä. Usea taiteilija käytti ympäristön lisäksi hyväkseen luonnon materiaaleja, ja tyylit poikkesivat huomattavasti tyypillisestä vaisto taiteesta. Ympäristötaiteen ideana oli toimia harmonisesti luonnon kanssa, ja välttää kaupallisia tarkoitusperiä. Tiettyyn tilaan suunnitellut teokset asettuivat selkeästi helpon myyntikohteen aseman ulkopuolelle, ja vaativat yleisön matkaamista paikkaan johon teos oli rakennettu.

taidetta autiomaassa

Taiteilijat käyttivät hyväkseen laajoja maa alueita joiden käyttö oli vähentynyt syystä tai toisesta, ja esimerkiksi amerikkalaiset taiteilijat suuntasivat maan laajoille aavikoille,  joilla he käyttivät maata itseään hyväkseen taide materiaalina. Taide kuului ympäristöön erottamattomana osana, ja sen jättäminen tilaan ei aiheuttanut vahinkoja luonnolle.

Ympäristötaide lähti siirtymään  70-luvulla maaseutu ympäristöstä kaupunki ympäristöön, ja taiteilijat tavoittelivat luonnon ympäristön tuomista kaupunkeihin niiden asukkaiden hyödyksi. Kaupunkilais taiteilijat alkoivat myös käyttämään täysin urbaaneja tiloja hyödykseen, installaatioiden tarkoituksena oli usein tuoda asukkaat lähemmäksi ympäristöään, ja saada heidät ajattelemaan sen käyttämistä uudella tavalla. Kaupunkeihin pystytettyjen installaatioiden tarkoityus oli olla pidempiaikaisia, mutta ei välttämättä pysyviä.

Ympäristötaiteesta lähtönsä sai myös ekologinen, tai luonnontaide, jonka lähtökohtana toimii luonnollisen ympäristön parantaminen. Teokset sijoitetaan usein saastuneisiin ympäristöihin, ja niiden tarkoituksena on paitsi itse ympäristön korjaaminen, myös julkisen mielipiteen muuttaminen ja tietoisuuden herättäminen. Teoksen rakentamiseen ja toimintaan otetaan usein mukaan paikalliset asukkaat, ja alueen  luonnon muutokset vaikuttavat teoksen ulkonäköön ja toimintaan.

Usea luonnontaiteen parissa toimiva taiteilija ottaa huomioon taideteoksensa kestävän  kehityksen vaikutukset sekä ekonomisesta että sosiaalisesta näkökannasta, mutta tämä ei ole aina lähtökohtana taideteokselle.

Ympäristötaiteen peruslähtökohdat

Ympäristötaide on suuntauksena laaja, ja sitä on hankala lokeroida pieneen loukkuun. Usea ympäristötaidetta harjoittava tekijä ottaa kuitenkin huomioon tiettyjä lähtökohtia teoksiensa luomisessa.

Usea taiteilija pyrkii tutkimaan ihmisen suhdetta ympäristöönsä asettamalla taideteoksensa näiden kohtaus pisteeseen. Taiteilijan työtapa muuttuu kun hän ei ole suljettuna studioon, vaan keskellä ihmislaumaa joista lopulta tulee hänen taiteensa kuluttajia.

Moni ympäristötaiteilija käyttää hyväkseen luonnon materiaaleja, ja välttää ympäristön kuormittamista aineilla jotka eivät kuulu sinne. Materiaaleista johtuen teokset ovat usein jatkuvassa muutostilassa, lehdet lahoavat, vesi virtaa, ja kivi sammaloituu. Pienet muutokset luonnollisessa tilassa pyrkivät antamaan taiteen katsojille uuden näkökulman omaan elinympäristöönsä, ja kiinnittämään siihen entistä enemmän huomiota.

Taiteilijat pyrkivät tuomaan taiteen ihmisten keskelle, siinä missä perinteinen näyttely taide kutsuu ihmisiä vierailemaan tilassa jonne taide on suljettu pois ryhmään kuulumattomien uteliailta silmiltä. Ympäristötaiteen luonteen vuoksi taide on useimmiten myyntiin kelpaamatonta, joten taiteilijoiden motiivit pysyvät kaupallisista vaatimuksista riippumattomina. Taide on itsenään tärkeä teos, ei se voidaanko mitata luotettavasti kuinka moni ihminen on nähnyt sen. Taiteilija myös luovuttaa teoksen yleisölle, sillä julkiselle paikalle asetettuja teoksia on helppo turmella tai muuttaa heidän puolestaan. Suomessa toimii useita ympäristö taiteilijoita, jotka käyttävät maamme suuria metsiä ja järviä hyväkseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *