Kuuluisia suomalaisia taidemaalareita


Suomalaisen taiteen kulta-aika sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, jolloin Suomen taiteelle saatiin oma, kansallinen ilme, ja se nousi kansainväliselle tasolle. Aikakausi sai ilmentymänsä monissa taiteen eri muodoissa, kuten musiikissa, kirjallisuudessa ja kuvataiteessa. Keskeisimpiä hahmoja kuvataiteen puolella tällä aikakaudella oli tietysti Akseli Gallen-Kallela, sekä myös esimerkiksi Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Helene Schjerfbeck ja Albert Edelfelt. Nämä, ja monet muut taiteilijat, ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä taidehistorian lehdille. Tarkastellaanpa muutamaa heistä lähemmin!

Akseli Gallen-Kallela

Akseli Gallen-Kallela syntyi vuonna 1865 Porissa ruotsinkieliseen säätyläisperheeseen. Hän opiskeli vuosina 1881-1884 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä 1880-luvulla Pariisissa, ja teki myös opintomatkoja Lontooseen, Berliiniin ja Afrikkaan. Pariisin aikoina hänen lähipiiriinsä kuului muitakin pohjoismaisia nuoria taiteilijoita, ja Montmartren kahvilat ja viinituvat tulivat veljeskunnalle hyvinkin tutuiksi. Hän palasi keväällä 1886 vähäksi aikaa Suomeen työskentelemään, mutta lähti takaisin Pariisiin seuraavan vuoden talveksi. Gallen-Kallelan kiinnostus Kalevalaa kohtaan alkoi palaa isolla liekillä vuonna 1888, ja vuokrattuaan ateljeen taiteilijaleiristä Montmartrelta hän alkoikin maalata kuuluisaa Aino-aihettaan. Ranskassa ollessaan hän ehti maalata myös monta muuta mestariteostaan, kuten Poika ja varis sekä Akka ja kissa. Pariisin boheemielämän jälkeen Gallen-Kallela alkoi viehättyä yhä enemmän suomalaisesta luonnosta ja korpimaisemasta, sekä Kalevalan myyttisemmistä aiheista. Avioiduttuaan vuonna 1890 hän teki vaimonsa kanssa häämatkan Vienan Karjalaan, ja se lisäsi entisestään taas kiinnostusta kalevalaiskarjalaiseen romantiikkaan. Tyylisuuntanahan kansallisromantiikka eli tuolloin kaikilla taidealueilla vahvana. Noina vuosina syntyi sellaisia suurteoksia kuin Sammon taonta ja Lemminkäisen äiti, sekä monia muita Kalevala-aiheisia teoksia. Berliinin kauden jälkeen Gallen-Kallelassa taas heräsi kiinnostus sellaisiin eurooppalaisiin virtauksiin kuin symbolismi ja mystisismi, ja yksi hänen symbolistisen suuntansa kuuluisista teoksistaan on Ad Astra. Uran loppupuolella hänen aiheensa olivat vieläkin monipuolisempia, kuten afrikkalaisia ja luontoa kuvaavat värikkäät teokset. Professorin arvonimen Gallen-Kallela sai vuonna 1919. Hän kuoli vuonna 1931, ja hänen hautajaisensa olivat suuri tapahtuma; olihan Suomi menettänyt kansallistaiteilijansa.

Hugo Simberg

Hugo Simberg (1896)

Hugo Simberg syntyi vuonna 1873 Haminassa, ja oli kahdeksanvuotias, kun hänen perheensä muutti Viipuriin. Ollessaan 15-vuotias Simberg aloitti iltaopinnot Viipurin taiteenystävien piirustuskoulussa, ja 20-vuotiaana muutettuaan Helsinkiin hän päätti tosissaan ryhtyä opiskelemaan taiteilijaksi. Hän opiskelikin vuosina 1893-1895 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mutta tunsi etteivät opinnot edenneet aivan toivotulla tavalla. Simberg oli heti alusta asti taipuvainen symbolismiin, ja se näkyikin jo hänen varhaisimmista töistään alkaen, mutta hän ei saanut kunnolla opetusta tämän aiheen parissa. Hän päätti kirjoittaa symbolismin suomalaiselle päämestarille, Akseli Gallen-Kallelalle, ja tämä ottikin hänet oppipojakseen. Näin alkoi Simbergin taiteilijaelämän tärkein vaihe, kun Gallen-Kallela rohkaisi häntä oman tyylinsä esittämisessä. Erään tunnetuimmista töistään, Hallan, Simberg maalasikin jo ensimmäisenä syksynään Gallen-Kallelan opissa. Tehtyään matkoja Pariisiin, Tukholmaan ja Italiaan hän hankki Helsingistä ensimmäisen oman ateljeensa, ja nyt alkoi paitsi vauhdikas luomiskausi, myös hänen arvostuksensa kasvaminen. Simberg sairastui syksyllä 1902 aivokalvontulehdukseen, ja pitkän toipumiskautensa jälkeen hän teki kuuluisimman työnsä, Haavoittuneen enkelin. Itse asiassa Simberg ei itse nimennyt teostansa, vaan se sai myöhemmin taidehistoriassa tämän nimen. Hugo Simberg kuoli vuonna 1917, ja hänet muistetaan yhtenä Suomen taiteen symbolismin päänimistä.

Näiden kahden kuuluisan taidemaalarin lisäksi voidaan mainita esimerkiksi Ellen Thesleff, jota pidetään yhtenä Suomen ensimmäisistä ekspressionisteista ja muutenkin eräänä merkittävimmistä kuvataiteilijoista Pohjoismaissa. Toinen tärkeä naistaidemaalari oli tietysti Helene Schjerfbeck, eräs arvostetuimmista modernistisista kuvataiteilijoista, jonka ura kesti kunnioitettavat 70 vuotta. Listaa voisi jatkaa vaikka, kuinka kauan, sillä merkittäviä, arvostettuja suomalaisia kuvataiteilijoita riittää todella paljon. Onneksi heidän taiteensa on jäänyt elämään, ja opettanut omalta osaltaan meidät suomalaiset huomaamaan maamme ainutlaatuisen ja erikoisen kauneuden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *