Jackson Pollockin tyyli jakaa mielipiteitä

surrealismiin

Vuonna 1949 amerikkalaisen Life-aikakauslehden otsikko kysyi, saattoiko nimellä ”Jack the Dripper” tunnettu mies todella olla paras maalari Amerikassa. Jackson Pollockin maalaustyylistä on keskusteltu siitä asti – oppikirjaesimerkkinä taiteilijan evoluutiosta surrealismin oudoista muodoista uskomattoman kehittyneisiin tekniikoihin ja lopulta ennenaikaiseen kuolemaan.

Pollock omaksui oman tyylinsä

Vaikka Jackson Pollock opiskeli taidetta yhden helposti lähestyttävän taiteen mestarin Thomas Hart Bentonin johdolla, hän valitsi omaksua entisen opettajansa itsenäisyyden eikä sen sijaan tiettyä tyyliä. Taidehistorioitsijoiden termi Pollockin omalaatuiselle tyylille on abstrakti ekspressionismi, erityisesti eleellinen abstraktio. Siinä Pollock ei päättänyt tutkia taiteen kohdetta tai aihetta vaan sitä, miten maali levitettiin kankaalle.

Aiemmat maalarit olivat epäilemättä käyttäneet vaihtelevia painoja ja vetojen pituuksia painottaakseen annetun komposition tiettyjä osia. Pollock sen sijaan antoi näiden tekniikoiden kertoa tarinan, jonka hän halusi kuvata. Tässä hän myönsi lainanneensa paljon Amerikan alkuperäiskansojen hiekkamaalauksista, joita hän oli nähnyt nuoruudessaan.

Pollock ei haastanut vain komposition sääntöjä vaan myös tavat, joilla maalaus piti ylipäätään luoda. Välttäen perinteisen maalarin tavan käyttää öljyvärejä hän työskenteli maaleilla, joita löytäisi todennäköisemmin kodinsisustusliikkeestä, lausuen, että niiden erilaiset tekstuurit antoivat luomiselle enemmän ulottuvuuksia. Maalin tuolla puolen: Pollock käytti myös uusia työkaluja levittäessään maalia eikä tyytynyt vain taiteilijalle tarkoitettuihin siveltimiin. Hän hyödynsi myös tikkuja, kuppeja ja jopa kalkkunan osia ruiskuttaakseen ja kaataakseen maalia juuri kuten halusi. Myöhemmin hänen tyyliään kutsuttaisiin englanniksi nimellä drip painting. Pollock muutti taidetta tavallaan työskennellä vuorovaikutuksessa maalausalustan kanssa. Tämä voi kuulostaa hyvältä uutiselta, kun se tuodaan tähän päivään, jolloin voimme tehdä taidetta ja kokeilla uutta älypuhelintemme avulla. Emme tarvitse enää karttoja ja kompasseja, jos haluamme suunnistaa uuteen paikkaan, sitä varten lähes jokaisella on Google Maps taskussaan. Enää ei tarvitse mennä kirjastoon tarkistamaan historiareferenssiä, vaan se hoituu sekunneissa Wikipedian avulla. Uusimman James Bondin voi katsoa elokuvateatterin sijasta suoratoistopalvelusta ja elokuvan innoittamana ei tarvitse ottaa limusiinia kasinolle, vaan pääset pelaamaan kännykälläsi Poker Starsin kaltaisille nettikasinoille milloin tahansa. Myös taiteellinen idea pääsee nyt välittömästi muistiin Photoshop Sketchin kaltaisten sovellusten ansiosta.

Kiinnostus surrealismiin

Huolimatta ajastaan Bentonin tapaisten taiteilijoiden kanssa Pollock innostui surrealismista varhain urallaan, kuten hänen töistään ”Male and Female” ja ”The Moon Woman” voi päätellä, sillä molemmissa käytetään runsaasti surrealistisia muotoja. University of Iowa Museum of Artin muraaleihin mennessä oli selvää, että hän hallitsi monia surrealistisia tekniikoita, mutta oli jo siirtymässä pois viestin välittämisestä muotojen avulla siihen, miten maalaus oli tehty kankaalle. Itse asiassa kaikissa kolmessa maalauksessa hän kirjaimellisesti valutti maalia kankaalle – tekniikka, jota monet pitivät poikkeuksellisena ja kapinallisena.

Pollock maalasi voimakkailla, nopeilla ja impulsiivisilla siveltimenvedoilla roiskauttaen maalia suoraan kankaalle. Hän käytti maalaamisen apuvälineinä myös keppejä, tasoituslastoja ja maalipurkkeja, joiden pohjassa oli reikä, levittääkseen maalia. 

Pollockin maalaustapa sai innoituksensa hänen kiinnostuksestaan primitiivisiin kulttuureihin. Erityisen kiinnostunut hän oli Amerikan alkuperäiskansa navajoin hiekkamaalauksista ja tavasta työskennellä. Heidän työnsä tehtiin maahan hiekalla ja lukuisilla väreillä kädestä vapautettuina. Pollock kuvasi abstraktioitaan yrityksenä herättää luonnon rytminen energia. Muita Pollockin varhaisia vaikutteita olivat Picasso, Miró ja surrealistit sekä meksikolaiset muralistit David Alfaro Siquieros ja José Clemente Orozco. Pollock kohtasi emalimaalin käytön ensi kertaa vuonna 1936 kokeellisessa työpajassa New Yorkissa Siquierosin käyttämänä. Hän rohkaistui kokeilemaan epäortodoksisia metodeja, joista hän tuli myöhemmin kuuluisaksi: maalin roiskimista tai heittelyä ja sen kaatamista spontaanin vaikutuksen luomiseksi.

Maalausten niminä numeroita

Usein Pollock käytti numeroita maalaustensa niminä. Hänen aiemmin mainittu tekniikkansa oli innovatiivinen, siis taideteosten lähestyminen kaikista mahdollisista kulmista. Joissain hänen töistään voi nähdä jopa jalanjälkiä, kun hän oli kirjaimellisesti astunut maalauksen päälle. Ennemmin kuin seistä etäällä kankaasta ja tarkastella sitä matkan päästä Pollock uppoutui prosessiin. Luomalla näitä action painting -maalauksia hän tunsi itse asiassa olevansa osa maalausta. Hän halusi ennemmin ilmaista emootioitaan ja tunteitaan, kuin tehdä maalauksesta aidon näköisen. Kaikki abstraktit ekspressionistit eivät kuitenkaan olleet action-maalareita.

Pollockin tyyli ja työt olivat rankasti ylistettyjä ja kritisoituja. Jotkut yksinkertaisesti vähättelivät häntä ja hänen töitään kutsumalla niitä merkityksettömiksi ja kaoottisiksi. Toisten mielestä ne olivat orgaanisia, kiehtovia ja psykologisesti puoleensavetäviä. Yksi Pollockin vakaimmista kannattajista Clement Greenberg sanoi aikanaan, että taiteilija on sen ajan Amerikan vaikutusvaltaisin maalari ja ainoa, joka osoittaa lupausta olla suuri.

Aivan kuten Pollock itse sai vaikutteita muilta, myös hän vaikutti muihin taiteilijoihin. Hänen maalinkaatotekniikkansa ottivat käyttöön värikenttämaalarit Helen Frankenthaler ja Morris Louis. Frank Stella ja Robert Morris tekivät ”kaikkialla (engl. allover) -kompositiosta” minimaalisen taideliikkeen merkkipaalun. Performanssitaiteilija Allan Kaprow ja kuvanveistäjät Richard Serra ja Eva Hesse säilyttivät Pollockin painotuksen luomisen prosessiin ja veivät tätä aspektia jopa vielä pidemmälle.

Jackson Pollockin turbulentin elämän ympärille on sittemmin tehty monia kirjoja ja elokuvia. Jokainen niistä valottaa hänen elämäänsä eri tavoin. Nyt listaamme muutamia hänestä kertovia elokuvia. Jos haluat täydellisen listan Pollockista kertovista kirjoista, mene lähimpään kirjakauppaan. Jackson Pollock vuodelta 1992 on brittiläinen dokumentti, joka tutkii hänen elämäänsä sekä kuolemaansa ja paikkaansa taidemaailmassa. Jackson Pollock – Love and Death on Long Island on BBC:n 46-minuuttinen dokumenttielokuva vuodelta 1999. Se sisältää ääniraitaa Pollockilta ja hänen vaimoltaan Lee Krasnerilta sekä runoilijoiden, ystävien, elämäkertureiden ja rakastaja Ruth Kligmanin haastatteluja. Pollock vuodelra 2002 on fiktiivinen elokuva, jossa Ed Harris esittää Pollockia ja Marcia Gay Harden hänen vaimoaan Lee Krasneria.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Related Post

Taideapurahojen kilpailu on kova

Taideapurahojen kilpailu on kova

Taiteilijat. Tämä porukka, josta moni on tietämätön. Tai oikeastaan heidän työstä, arkielämä ei ole mitenkään muista poikkeavaa. Taiteilijan työarki voi olla hyvinkin erilainen työläisen arjesta. Ei ole säännöllisiä työaikoja tai

Veistotaiteen historia

Veistotaiteen historia: Varhaisvuodet

Veistotaide eroaa muista visuaalisen taiteen muodoista siinä, että tekniikalla valmistetut teokset ovat aina kolmiulotteisia valmistus materiaaleista riippumatta. Suuri prosentti ihmiskunnan historiasta nykyaikaan jäljelle jääneistä teoksista on juuri veistoksia, sillä materiaalit

Suomen katutaide kulttuuri

Suomen katutaide kulttuuri

Nykyisin katutaiteen käsite sisältää monimuotoisen kentän visuaalisen taiteen ilmaisua, ja tyylejä löytyy melkein yhtä paljon kuin tekijöitä. Yleisimmin katutaide mielletään julkiseen tilaan tehdyiksi, itsenäisesti toteutetuiksi teoksiksi, jotka saattavat yleisimmin olla